Where is my winter coat?

Talvitakki - vaatekappale mitä tarvitaan, mutta mitä ei löydy mistään. Voi helvetti, kohtahan sitä lunta taas tuiskuttaa ja paljon. JA mulla ei edelleenkään ole uutta talvitakkia. Talvitakki on yks niitä kummallisia vaatekappaleita minkä on pakko olla hyvä. Mulle ei käy mikään tusinatuote. Talvitakkia ostettaessa mä haen aina (no yleensä) klassisuutta, mitään turhia härpäkkeitä ei mun mielestä tarvita. Sen pitää olla sellanen, että sitä voi käyttää vuosia ja silti se pysyy hyvässä kuosissa ja trendikkäänä. Täällä pohjosella pallonpuoliskolla kun asuu, niin onkin hyvä panostaa kerralla kunnon takkiin. Listasin tohon alemmas miesten ja naisten talvitakkeja. Jotkut vähän kalliimpia, jotkut taas halvempia.

1-2 Alexander McQueen, 3 Nicole Farhi

1-2 Acne, 3-4 COS

Translate

Why it is always so hard to find a good winter coat? It's like some damn eternity project to me.

Music + Fashion

Musiikki ja muoti kuuluu yhteen. Mitä muotinäytös oliskaan ilman siihen sopivaa musiikkia? Ei mitään. Jäis vaan sellanen olo, et jotain oleellista puuttuu.
Musiikki on keino rytmittää näytös. Musiikki voi olla inspiroivaa. Musiikki on osa mun jokapäivästä arkea. Puhelimen lisäks iPod onkin mun ehdottomasti tärkein asia, mikä on oltava aina mukana. Julkisilla liikkuminen ilman musiikkia.. itsemurha.
Tässä pari biisii, mitkä inspiroi mua just nyt.

Daft Punk, M83 Vs Big Black Delta remix - Derezzed into Fall


M83 - Midnight City


The Glitch Mob - Warrior Concerto


James Blake & Bon Iver - Fall Creek Boys Choir


Justice - AUDIO, VIDEO, DISCO


Translate

Just wanted to share some of the songs that inspires me right now. You know, music and fashion belongs to be together.

Now where has it been? I mean the good old wild days, Became a bit too lame.

Mä luen paljon blogeja. Blogit on kivoja, mut silti suomalainen blogikulttuuri keskittyy näihin lifestyle- blogeihin, missä esitellään ruokaa ja Gina Tricot lumppuja (heh). Useimmat tälläset saattavat vielä kutsua itseään muotibloggaajaksi. Väärin. Suomesta löytyy, miten tän nyt sanois, "oikeita" muotibloggaajia todella vähän. Mun mielestä ne voi lähestulkoon laskee kahden käden sormilla. Tälläset trendsetterit on vielä suhkoht harvassa, vaikka muodin seuraaminen tässäkin maassa on jo yleistä ja trendeistä tiedetään paljon.
Ei kannata käsittää väärin ja luulla että varsinaisesti paheksuisin näitä, mutta mun mielestä suomalainen blogikulttuuri kaipais vähän kohennusta. Ketä kiinnostaa lukee kymmenestä eri blogista samasta, no esimerkiks jostain Gina Tricotin lumpusta. Missä on se ihmisten omaperäsyys? No, onneks on ulkomaalaisia blogeja tasottamassa tätä ikävää aukkoa.

Pari hyvää esimerkkiä suomalaisista muotiblogeista on esim. Auroran henkarit, tietenkin. Auroran tyyliä ei voi tarpeeks kehua.
Toinen hyvä esimerkki on Jyväskyläläisen Piretin Lainahöyhenissä. Se pelastaa mun ankeet ja sateiset syysillat. Ja luojan kiitos se palas taas tauon jälkeen bloggailun pariin.
Ainiin eikä pidä unohtaa Petraa!

Translate

I was just thinking about finnish blog culture and how lame it actually is. The "real" fashion blogs are very rare and I think it's very shameful. After all I think there are many very fashionable people walking on the streets. Hopefully things will change in the near future.

Digitalism - Pogo


PICS: Auroran henkarit/Lainahöyhenissä/You feelin it

Patterns are not for everyone

Printit tekee asusta hauskan. Printit piristää. Printit voi myös v*tuttaa. Printit on ristiriitasia. Printit on iloisia. Printit aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Printeissä voi myös esiintyä koiria, jotka on tosi trendikkäitä, hah. Tai sitten hedelmiä ja vihanneksia!
Printtejä voi yhdistellä keskenään. On sallittua laittaa ruutua ja raitaa päälle samaan aikaan. Jos on rohkee, niin esimerkiks kahdella täysin erilaisella kukkakuviolla saa asusta raikkaan ja ennen kaikkea muodikkaan. Printit on se juttu. Ainakin ens kesänä. Miestenvaatteet ainakin näytti olevan yhtä printtiä. Givenchyn eksoottiset kukkakuviot teki muhun vaikutuksen. Päästävarpaisiin samaa printtiä. Joudun kyllä ikäväkseni ilmottaa, että muuten vaatteet oli aika lame..
Nyt kun tossa on jo tuhat kertaa mainittu sana printti, niin vois olla aika rauhottua.

Stella McCartney S/S11 - Givenchy S/S12 - Givenchy A/W11-12

Kuvioinnilla voi tuoda muuten niin pliisuihin vaatteisiin vähän särmää. Tosin musta jo vähän tuntuu, että suunnitelijat käyttää tätä kotelomekko + överiprintti kaavaa vähän turhan paljon, eikä enää pysty kehittämään mitään jännää. Mua henkilökohtasesti ärsyttää, kun porukka on alkanu jumiutua samoihin kaavoihin, ja tuntuu kun muotimaailmassa nyt hetkeen ei olis oikeestaan tapahtunukkaan mitään radikaalia. Pieniä tuulen väreitä on aina välillä, mutta loppujen lopuks ne ei nouse tarpeeks pinnalle. No aina voi toivoo, että muutoksia on luvassa.. joskus. Mieluiten heti. Jos realistisesti ajatellaan niin ehkä sitten lähitulevaisuudessa. Ei mulla muuta! Tää oli tämmöstä turhaa pohdiskelua vaan.

Translate

I just wanted to tell how fucked up the patterns can be! Patterns makes you smile. They give you headache. Patterns are very fashionable especially when you wear it like Givenchy does it. What I have to say? I love patterns.

NYFW Favourites

Ajattelin koota vähän ajatuksia muotiviikoilta ja ensimmäisenä on vuorossa Iso Omena eli New York (d'oh!) Eka mä ajattelin kokoavani neljä mielenkiintoisinta ens kesän mallistoa tähän, mutta päädyinkin vaan alla olevaan kahteen. Tämä siksi koska NY:sta ei löydy tarpeeks paljoo mielenkiintoisia suunnitelijoita mun makuun. Tuntuu, että tästä kaupungista sikiää lähinnä jotain klassisten amerikkalaisten ja urheiluvaatteiden sekotuksia. Jotkut tuntuu onnistuvan tässä, mutta toisilla menee pieleen ja pahasti. Tästä ehkä joskus lisää...

New Yorkin kultapojuista Phillip Lim on lukeutunut mun suosikkeihin jo hyvän aikaa. Sen tämmönen simppeli linja on iskenyt muhun niin naisten kuin miesten vaatteissa. Värimaailma on usein niin mulle sopiva, leikkaukset on mielenkiintosia ja hauskoja. Ja ennen kaikkea vaatteet on käyttökelposia.

3.1. Phillip Lim

Jostain syystä Phillip päätti luoda kokoelman, mistä mulle tulee mieleen Elin Kling. Noh, ehkä Elinin vaatekaappiin eksyy tästä jotain. Joistain vaatteista tuli taas vähän Lanvin viboja, mutta sehän ei ole yhtään huonompi juttu.
Monien muiden tavoin Phillip ei lähteny leikkimään liikaa printeillä tai kirkkailla väreillä. Se päätti sitten pitäytyä ihan pastellisävyissä, mustassa ja valkosessa. Ja hyvä näin. Lopputulos on hyvä, vaikka joukkoon mahtukin joitakin ei-niin-mageita asuja, mut aina ei voi olla täydellinen. Epätäydellisyyshän se antaa suunnittelijalle vaan enemmän valtaa luoda jotain uutta. Se antaa syyn kehittää itseään uuteen suuntaan. Tää on ihan mun omaa filosofiaa, hah.

Prabal Gurung

Prabal on taas jossain ihan muissa maailmoissa kuin Lim. Värit ei ole pastellia vaan räväkkiä ja metallinhohtosia. Kukkaprintit on vahvasti läsnä, mut nekään ei ole mitään vanhan olosia, päinvastoin. Ne on yhtä moderneja kuin seksikkäät leikkaukset, mitkä tulee hyvin esiin ainakin Karlie Klossin päällä olevasta mustasta mekosta. Heti kun olin nähny kuvat tästä kokoelmasta, mä niin tiesin että tää on mun suosikki.

Translate

I wanted to share my few favourites from the NYFW with you. 
I love how Phillip Lim used pastel colors in his collection. The colors are very refreshing while the whole Technicolor + print combo is on. The cuts are very simple and clean. And even though there were few outfits that I think didn't fit to the collection it's overall very nice. I think some of the clothes will somehow find their way to the Elin Klings closet.
Like Lim did, Prabal didn't use pastel colors. He went the technicolor way and It worked out very well. The cuts especially on the black dress that Karlie rocked the catwalk looked hot. The collection was maybe my favourite in NY. I loved it so much.

PICS: Style.com

Ciao!

Oon pitkän aikaa leikitelly mielessä ajatuksella laittaa oman blogi pystyyn, ja no tässä sitä nyt sitten ollaan. Kuukauden päivät oon pitäny tätä täällä netin ihmeellisessä maailmassa tyhjänä, koska en meinannu löytää sopivaa hetkee kirjottaa jotain järkevää näin alkuun. Tai mitään järkevää tästä ei varmaan tuu, mutta kai mun ajatuksena oli jakaa tässä vaan tän tarkotusta ja syitä miks mä tän halusin tehdä.

Vaatteet, muoti ja pukeutuminen on kiinnostanut mua jo pienestä pitäen. Oli jotenkin luontevaa ajatella, että työskentelisin vaatteiden parissa, mutta vasta pari vuotta sitten sain ajatuksen omasta vaatemallistosta. Vaatetusalan opinnot oli seuraava askel kohti omia polkujani. Koulu on ollu antosa ja paljon on tullu opittua. Materiaaleista on opittu paljon ja osaan itekkin kattoo entistä tarkemmin, mitä kaupoista ostan. Kaavotus ja ompelutaidot on tietysti myös karttunut, mutta en väittäs olevani erityis loistava kummassakaan. Mut nekin taidot kehittyy ajan kanssa, kun vaan jaksaa ahertaa.
Piirtäminen lukeutuu mun harrastuksiin ja koulun kautta siihenkin on tullu ihan toisenlaista intoo ja näkökulmaa. Erilaisia tekniikoita on opetettu ja ihmisen vartalon piirtäminenkin sujuu ilman mitään sen suurempia komplikaatioita. Vaikka joskus pää onkin helvetin iso tai jalat täysin muodottamat. Tekemällä oppii, ei voi oikein muuta sanoo, hah.

Koulussa on myös opittu kärsivällisyyttä. Siis jotain sellasta, mitä mä en henkilökohtasesti ole omistanu ennen. En sitten yhtään. Hermot menee edelleenkin jo pienimmästä vastoinkäymisestä.  Voisin väittää päästäväni miljoona kirosanaa päivän aikana, koska vituttaa kaavotus, ompelu tai joku pikkuseikka. Mut vaikka samaan aikaan mua vituttaa, niin mä voin rehellisesti sanoa, että mä rakastan sitä mitä teen. Se on niin täysin mun juttu, mutta vaikka paljon on jo nyt tehty, niin tosi paljon on vielä myös jäljellä.
Ja kun alussa sanoin, et haluisin kirjottaa ihan ensiks jotain järkevää. No eihän tossa mitään järkee ollu. Täyttä skeidaahan se oli, mutta no tällästä tää elämä nyt sattuu olemaan. Tosta toivottavasti voitte päätellä, että mä keskityn täällä vaan ja ainoastaan mun haaveisiin ja niiden toteuttamiseen. Mä en jää odottamaan, että jotain kivaa vaan sattuis tulemaan. Asioiden eteen pitää tehä töitä.

Että tällästä luvassa, siis tarkemmin sanottuna aatteita muotiteollisuudesta, inspiraation lähteitä, rumia itse piirtämiä kledjuja ja vähän kaikkee. Jes jes.

Translate

Hello! I created this blog to share my dreams to become a fashion designer. Okay, maybe not exactly a fashion designer but still a designer. And I already know that my english sucks so bad but I guess this is a good way to learn some more.

The XX - Shelter (Death To The Throne remix)


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla